Väli-Amerikka

Syksy 2019 toi minulle uutisia, jotka saivat vatsani täyttymään perhosista. Yksi parhaista ystävistäni ilmoitti olevansa tulossa Guatemalaan, ja sain juuri sopivasti silloin kolme viikkoa lomaa itselleni. Parasta tässä on se, että hän antoi minulle vapaat kädet suunnitella matka. Olin asunut jo 1,5 vuotta Guatemalassa työskennellen vastuullisen turismin parissa, jolloin tunsin suurimman osan maasta melko hyvin.  Meidän molempien kiinnostuksenkohteet pyörivät samojen asioiden parissa: vastuullinen matkailu, ekoturismi, vaellus, luontokohteet, edullinen budjetti ja paikallisiin tutustuminen. Koska käytin retkeni suunnitteluun niin paljon aikaa, ja koimme sen olevan kaikessa mielen onnistunut (vaikkakin ahmin liikaa noin lyhyelle aikaa), ajattelin jakaa kaikelle kansalle omat vinkkini ‘paikallisen’ näkökulmasta – mitä Guatemalassa kannattaa nähdä ja mitä siellä kannattaa tehdä, jos haluaa samalla tukea paikallisia ja matkustaa vastuullisesti?

Tehtävä osoittautui kimurantiksi muutamastakin syystä. Guatemala on verrattain suuri maa (tai siellä kestää kauan aikaa siirtyminen paikasta toiseen), se on äärettömän monikulttuurinen, jolloin jo pienellä alueella löytää erilaisia tapoja, pukeutumista ja jopa kieliä, ja se on yksi maailman 19 ympäristöllisesti monimuotoisimpia maita. Ehkä tästä on apua juuri sinulle, reilulle matkaajalle, joka haluaa seikkailla alhaisella budjetilla samalla, kun kokee vastuullisesti koko Guatemalan väriloiston!

 

Pyrin toteuttamaan seuraavat kriteerit:

• Näemme maan tärkeimmät turistikohteet, sillä olisi sääli, jos käy kerran elämässään Guatemalassa, eikä niitä näe
• Näemme myös vähemmän suosittuja kohteita, jossa näkee elämää turistireitin ulkopuolelta
• Pyrimme valitsemaan kaikki majoituskohteemme ja aktiviteettimme noudattaen reilun matkailun ohjeita, tukien paikallisia yhteisöjä ja pienyrittäjiä. Valitsin etenkin paikallisjohtoisia yhteisö- ja ekoturismikohteita.
• Näemme hyvin erilaisia kulttuureja, jotka antavat kuvan Guatemalan monimuotoisuudesta.
• Budjettimme on melko rajallinen – minulla oli paikallisen tason palkka, eli budjettini reissulle oli 10-20 euroa/päivä luokkaa.
• Luksus tai korkeatasoisuus eivät oleet kriteereissämme, joten tämä ei sovellu sinulle, joka etsii hemmottelulomaa.

Päädyimme seuraavaan kierrokseen, jonka ajattelin jakaa vaikkapa juuri Sinulle, joka suunnittelet Guatemalan matkaa! Korostaisin kuitenkin, että Guatemalan kokonaisvaltaiseen näkemiseen suosittelisin vähintään kuukauden, muuten katsaus jää kiireiseksi tai suppeaksi.  Samalla haluaisinkin houkutella useampia lähtemään pois siltä tallatulta turistireitiltä, sillä Guatemalassa on niin paljon muitakin kohteita, jotka ovat vähintään yhtä upeita, kuin ne suosituimmat kohteet – ja niistä saattaa voida nauttia ilman yhdenkään muun turistin läsnäoloa. Ennen Guatemalaan matkustamista suosittelen opettelemaan vähintään espanjan alkeet, sekä lukemaan hieman Guatemalan historiasta ymmärtääkseen paremmin, miksi jotkut asiat ovat niinkuin ne ovat.

1. Anniinan Valikoidut Palat höystettynä eko- ja yhteisöturismilla

Huom – google ei osaa merireittiä Puerto Barriosta Livingstoniin ja Rio Dulceen, tarkoitus ei oikeasti ole kiertää Belizen kautta, joka olisi huomattavasti kalliimpaa ja turhaa.  Tällä reitillä kokee sekä Izabal- maakunnan garífuna- kulttuuria karibian rannikolla ja Rio Dulzen rannoilla, Petenin sademetsiä mölyapinoineen ja raunioineen, Alta Verapazin upeaa pilvimetsää laguuneineen ja vesiputouksineen, Quichén ja Ixil- kolmion ainutlaatuisesti säilynyttä maya- kulttuuria liki koskemattomassa vuoristossa, Atitlan- järven parhaat palat ja lopuksi Antigua ja Acatenango- tulivuoren huiputus. Kolmelle viikolle tämä on hiukan liian pitkä, suosittelisin käytettävän tähän neljä viikkoa, jolloin joka kohteessa voi chillata kauemman aikaa.

Alla listaus kohteista, miten sinne pääsee, lyhyt kuvaus ja vinkit vastuulliseen turismiin.  Tulen jatkossa kirjoittamaanretkistä kokonaisvaltaisemmin, jolloin saa paremman kuvauksen tunnelmista!

 

1. Livingston:  karibianrantaa ainutlaatuisella afrikkalaisella garífuna- kulttuurilla

 

Livingston ja sen ympäristö on todella mielenkiintoinen kohde ainutlaatuisen garífuna- kultturinsa vuoksi. Lue lisää reissustani Livingstoniin. Vaikka siellä käy jonkun verran turisteja, on niistä suurin osa guatemalalaisia, ja paikallinen tunnelma on edelleen voimakas.

Vinkki vastuulliseen turismiin: Ak Tenamit. He kouluttavat nuoria eri turismipalvelujen tehtäviin, ja heillä on ravintoloita, majapaikkoja ja aktiviteettejä Izabalin alueella, ikävä kyllä markkinointi ei ole heidän vahvuuksiaan, vaikka heillä on paperisena upea kartta kaikista aktiviteeteistä. Satamassa oleva Buga Mama- ravintola kuuluu Ak Tenamitiin, ja heiltä voi saada kartan. Tästä espanjankielisestä slide showsta löytyy myös kartta ja heidän kohteensa, jotka olivat vielä 2019 joulukuussa toiminnassa.

Hotelli: Itse yövyin loistavassa paikallisessa perheomisteisessa “Hotel Salvador Gaviota”- hotellissa, joka on todella edullinen, mutta ruoka on kallista. Yksi yö halvimmassa huoneessa kahdelle hengelle kustantaa 100 Q (12€), ja siihen kuuluu kajakin käyttö. Palvelutaso on tosin hyvin olematon, eivätkä työntekijät varmasti puhu sanaakaan englantia. WiFiä ei tietääkseni ollut, ja sähköä ei ollut puolet päivästä.

Mitä tehdä:  Katso Ak Tenamitin eri kohteet, joita on todella paljon – näin kannatat samalla vastuullista turismia. Itse kävimme veneretkellä Aguas Calientes- kuumilla lähteillä. Siete Altares- vesiputoukset sadekauden aikaan (vinkki: kävele rantee pitkin Quehuechesta sen sijaan, että menisit veneellä). Teetä paikalliseen tyyliin kokopääletit päähäsi – todella miellyttävä hiustyyli matkustaessa!

Miten sinne pääsee: Livingstoniin pääsee Guatemalasta Rio Dulcen ja Puerto Barriosin kautta, jonne menee lauttoja – Rio Dulceen vain 2 kertaa päivässä, Puerto Barriosiin jatkuvalla syötöllä 8 asti illalla. Guatemala Citystä menee paremman luokan Pulman- busseja Puerto Barriosiin, matkaan saa varata 7-8 tuntia vastoin sitä, mitä verkkosivuilla lukee, hintaan 80-120Q. Suosittelen vahvasti korkeatasoista Litegua- yritystä – liput voi ostaa vaikka puhelimitse tai heidän konttorista Antiguassa tai Guatemala Cityssä.  Toimisto on kätevästi Zona 1:ssä Guate Cityssä lähellä hostelleja. Rio Dulcesta menee jatkuvasti busseja Guatemala Cityn ja Santa Elenan välillä, joka on lähellä Floresia. Bussiin voi hypätä kyytiin sopivasti Rio Dulcessa. Hinta on 40 Q, mutta he yrittävät pyytää siitä jopa 100 quetzalia, jonka jouduimme pulittamaan, sillä heidän asenteensa oli “ota tai jätä”.

Hauskoja sattumia: Koska hotellissa ruoka oli niin kallista (100Q/ateria), ostimme paikalliselta kalastajalta juuri kalastettua kalaa 5 quetzalilla pussillisen, jonka valmistimme trangialla.  Kalaisan aterian seurauksena tapasimme joukon guatemalalaisia kunnallispoliitikkoja, jotka kutsuivat meidät veneretkelle, ja viihdyttivät meitä oikeastaan koko päivän.

 

2. El Remate: Rentoutumisen multihuipentuma mielettömillä maisemilla

El Rematesta näkymä Peten Itza- järvelle on kertakaikkiaan lyömätön. Vaikka paikka tuntuu olevan vain kylä “matkalla jonnekkin”, jossa on muutama ravintola ja kauppa, on se todella mainio paikka seisahtaa hetkeksi. Turisteja näimme lähinnä ohikulkumatkalla.

Mitä tehdä:  Me kävimme Salpetén- järvellä, joka on pääasiassa yksityistetty, jolloin onneksi ystävällinen maanomistaja kutsui meidät tervetulleeksi laiturilleen. Peten Itza- järven rannalla on useita luonnonpuistoja, ja lähellä ovat rauniot Yaxcha ja Tikal, sekä monet muut tuntemattomat rauniot. Peten Itza- järven useat julkiset ja yksityiset laiturit kutsuvat sinne rentutumaan ja katsomaan auringonnousua ja -laskua.

Hotelli: Yövimme paikallisessa perheomisteissa “Hostal & Camping El Paraíso”, joka on edullinen (yksityisessä huoneessa 35Q (4.2€)/pp.) , ja sen omistaa todella ystävällinen vaatimaton perhe, joka kutsui meidät jatkuvasti istumaan iltaa kanssaan. Todella rustinen ja sänky oli täynnä puutiaisia, joista kärsimme monta päivää lähdön jälkeen. Eivät varmasti osaa englantia.

Miten sinne pääsee: Santa Elenan ja El Rematen välillä menee useita minibusseja 20Q hintaan, samoin kuin Tikalin ja El Rematen välillä. Täältä pääsee helposti myös minibussilla Belizeen lähtevän tien varteen.

 

3. San José (San Andrés), Peten – se vaihtoehtoinen Flores

San Andrés on aikalailla turisteilta huomaamatta jäänyt kylä toisella puolella Peten Itza- järveä tunnelta Floresilta. Menimme sinne alunperin, koska halusin vierailla heidän vuosittaisilla markkinoillaan (feria), eikä Flores muutenkaan kiinnostanut minua, sillä etsin yleensä jotain autenttisempaa. San Andrésissa ei ole mitään ns. “nähtävyyttä”, mutta se on kaunis paikka, jossa voi aistia perinteistä elämää tavaten ystävällisiä ihmisiä.

Hotelli: Meidät vastaanotti ihana perhe rustisessa hostellissaan “Pensión Casa de Kensi”, jossa tuntee todella olevansa vieras, eikä asiakas. Huone kahden hengen sängyllä maksaa 100Q/12€/ yö. Puitteet ovat vaatimattomat, mutta he ovat pienillä varoillaan tehneet parhaansa rakkaudella, joka näkyy. Eivät varmasti osaa englantia. Täältä voi ihastella Peten Itza- järveä ilman muita turisteja. Tämä on sellainen paikka, jonne jää helposti jumiin viikoksi tai jopa kuukaudeksi Kensin hellään hoivaan.  Hänen ruokansa on myös erinomaista. Kensilla on paljon mielenkiintoisia turismiprojekteja, esimerkiksi festivaali, jossa hän haluaa tuoda esille erilaisia paikallisia ruokia.

Mitä tehdä: Me kävimme San Andrésin vuosittaisilla markkinoilla (feria), mutta Kensin mukaan alueella on paljon melko tuntemattomia raunioita, joilla voi käydä.

Miten sinne pääsee: San Josén pääsee sopivasti minibussilla Santa Elenasta 7 quetzalilla, ja sieltä voi jatkaa myös El Remateen. Kysele minibussia San Andrésiin Santa Elenassa.

 

4.  El Zotz – Tikal – vähän tunnettu vaellusreitti viidakossa

Mitä moni ei tiedä on, että on mahdollista tehdä vaellus La Cruze Dos Aguadas nimisestä paikasta viidakon läpi Tikaliin – lyhyempi vaihtoehto El Miradorille, jos haluaa rämpiä koskemattomassa viidakossa ja nähdä villieläimiä ja raunioita. Kilometrejä kertyy silti noin 50. Voit järjestää tämän retken monen eri turismioperaattorin kanssa – suosittelisin kuitenkin paikallista “Cooperativa Carmelita Tour Operator“- osuuskuntaa, jolloin tuotot pysyvät yhteisössä. Itse teimme tämän omin päin, joka ei ole sallittua enkä suosittele sitä kennellekään. En tiennyt, ettei se ole sallittua, ja se oli melko vaarallista (salametsästäjät, käärmeet ja eksymisvaara), mutta meidät päästettiin silti matkaan. Älä tee niin kuin minä, ota yhteyttä vaikka yllä mainittuun osuuskuntaan. Tikalista löytyy varmasti paljon kattavampia kuvauksia paremmilla kuvilla – olimme itse aika lopun uupuneita saavuttuamme kolmen päivän vaelluksen jälkeen Tikalille, ettei sen loisto saanut kokemukseemme verrattuna ehkä riittävän suurta arvoa. Näimme matkalla vain yhden toisen porukan – ranskalainen isä-tytär- duon, jotka olivat niinikään ilman opasta liikenteessä. Matkan varrella oli kaksi melko rustista leirintäaluetta, muuten suurimman osan matkasta polku oli sellaista machetella pätkittyä peuranpolkua, jossa eteneminen oli toisinaan hidasta. Hyttysiä oli todella paljon, ja näimme myös erilaisia eläimiä, kuten käärmeitä, tayran ja hämähäkkiapinoita. Mölyapinat huutelivat tuon tuostakin ympärillämme.

Hauska lisätarina: Saapuessamme Tikalin raunioille joutui puistonvartija viedä minut moottoripyörällä 17 km lipunmyyntiin ostamaan liput kaikille, ennen kuin saimme vierailla raunioilla, sillä olimme tulleet sisään ns. “takaovesta”.  Tämä oli hänen mielestään kuitenkin varsin hauska kunniatehtävä.

5. Laguna Lachuá – Upeasti suojeltu luontokohde ilman sähköä tai puhelinverkkoa

Laguna Lachua on guatemalalaisten kesken tunnettu paikka, mutta siellä ei näe juurikaan ulkomaalaisia. Todella hyvä infrastruktuuri, ei roskaa eikä melua, ja vuokraavat telttoja ja mökkejä. Pääsymaksusta ja leirinnästä saa pulittaa melkein 10 euroa. Ruoka ja polttopuut on tuotava itse (tai poltettava risuja, tai tehtävä ruoka trangialla).  Paikan kauneus saa todella hengen salpautumaan, ja siellä ei voi tehdä mitään muuta kuin rentoutua.

Miten sinne pääsee: Tänne päästäkseen on hypättävä melko säännöllisesti kulkevaan Cobanin ja Playa Granden välillä ajavaan minibussiin, joka voi myös ronskisti yrittää ottaa ylihintaa ota tai jätä- tekniikalla. Hinta Cobanista Playa Grandeen on 40Q. Petenistä tullessa voit sopivasti hypätä tähän bussiin Chisecin risteyksessä. Bussin jätettyä tien reunaan on käveltävä neljä kilometriä leirintäalueelle hyväkuntoista ja kaunista polkua pitkin.

 

6. Semuc Champey – yksi Guatemalan suosituimmista kohteista, jossa voi joutua jonottamaan lippuja hyvän tovin.

Täällä vierailee päivittäin satoja guatemalalaisia, ja kymmeniä  (tai satoja) ulkomaalaisia.  Vaikka se on paikkana hieno ja UNESCO kohde, en missään nimessä luokittelisi sitä vastuullisen turismin piiriin.  Alueella vierailee ihan liikaa ihmisiä, ja sen herkko ekosysteemi kärsii eroosiosta. Lisäksi ihmiset (lähinnä paikalliset) roskasivat luontoa. En osaa suositella hostellia, sillä sohvasurffasimme rennossa Lanquinin kylässä. Jos olisin tiennyt tilanteen, olisin ehkä jättänyt sen välistä. Jos haluaa välttää väenpaljoutta, kannattaa ehdottomasti mennä viikonlopun ulkopuolella, eikä minkään julkisen loman aikaan, kuten pääsiäisenä, uutena vuotena tai jouluna. Lanquinin ympäristössä on myös paljon muuta tekemistä, ja se non todella upeaa aluetta, joka kannattaa ottaa huomioon – ei kannata matkustaa noin syrjäiseen kolkaan vieraillakseen ainoastaan Semuc Champeyllä! Ehkä kokemustamme heikensi se, että vierailimme siellä lauantaina, jolloin todellakin jonotimme lippuja pitkän jonon päässä, ihan kuin olisin menossa vierailemaan jossain Vatikaanissa.

Miten sinne pääsee: Lanquiniin menee useita minibusseja Cobanista päivittäin, josta Semuc Champeyhyn voi matkustaa lava-auton lavalla 20Q hintaan (tai yrittäen tinkiä), tai sitten liftaten, sillä trafiikkia on todella paljon.

 

7. Coban – tavallinan guatemalalainen kaupunki, jolla on paljon annettavaa

Jos olet viettänyt jo kauan aikaa landella, on kiva pysähtyä Cobaniin, joka on turvallinen ja herkullinen tavallinen kaupunki.  Koska sen ympäristön ihmiset kuuluvat pääasiassa eri alkuperäisryhmiin, kuten q’e’qchi, ovat kadut väritettyjä erilaisilla asuilla ja kielillä, vaikka kaupungissa on samalla myös moderni vivahdus, sekä eurooppalaistaustaisia guatemalalaisia.  Coban on melko ruma, mutta viihtyisä kaupunki, jonka asukkaat ovat ystävällisiä ja vastaanottavaisia – ja sen ympärillä on paljon ihastuttavia kyliä, joissa voi tutustua esimerkiksi kahvin, teen ja kardemumman viljelyyn.

Vastuullisen turistin vinkit: Ole huomaavainen paikallisia kohtaan, älä kuvaa heitä – monet tulivat pienistä kylistä eivätkä puhu espanjaa hyvin.  Cobanin lähistössä on lukemattomia kohteita, joissa voit tukea yhteisöturismia. Näistä esimerkkinä teeviljelmä Eco-Tour del Té Chirrepeco,  kahviviljelmä Coffee Tour Chicoj,

Hotellit: Muutamat sieltä löytyvät hostellit ovat kivoja ja simppeleitä. Yövyimme siistissä El Calvario- hostellissa 4 hengen dormissa 40Q/pp hintaan (4.8€).

Mitä tehdä: Käytimme aikaamme syöden paikallisissa ravintoloissa, tehden ostoksia kauppatorilla ja kirppareilla, sekä illalla kävimme paikallisessa yökerhossa, jossa paikallisiin asuihin pukeutuneet naiset vetivät meidät mukaan tanssiin. Ravintolasuositus Kardamomuss.

Miten sinne pääsee: Coban on kana- ja minibusseilla hyvin saavutettavissa kaikista suunnista, vaikkei ehkä suoralla yhteydellä. Suora 1. luokan bussi Guatemala Cityyn (70Q), suora minibussi Sayaxcheen (josta voi jatkaa toisella bussilla esim. Santa Elenaan ja Floresiin), sekä suora minibussi Uspantaniin (josta voi jatkaa esim. Nebajiin, Quicheen ja Atitlan- järvelle tai Xelaan).

 

8. Nebaj ja Acul – vuorien keskelle unohdettu Ixil- kolmio

Tämä on minusta koko maan maya- kulttuurin kulminoituva, höystettynä upealla vuoristomaisemalla ja loputtomilla patikointireiteillä. Olen kirjoittanut alueesta ennen myös yhden blogikirjoituksen: Ixil- kolmio – unohdettujen kylien valtkaunta.

Vastuullisen turistin vinkit: Ole huomaavainen paikallisen kulttuurin kanssa, äläkä kysele esimerkiksi sisällissodasta, elleivät kyseiset henkilöt ala siitä varta vasten kertomaan. Älä lähde vaellukselle kauemmaksi ilman opasta, sillä paikallinen väestö ei ole vielä kovin tottunut ulkomaalaisiin ja moni ei puhu espanjaa. Käytä paikallisia palveluita (esim. Guias Ixiles), ja osta paikallisia käsitöitä.  Tämä pätee kaikkialla maailmassa, mutta etenkin tällä alueella  – älä kuvaa paikallisia ihmisiä, elleivät he mielellään anna siihen lupaa. Älä materialisoi sitä alkuperäisyyttä, joka heistä jäi jäljelle sisällissodan jälkeen.

Hotelli: Nebajissa oli 2019 joulukuussa vain yksi hostelli, “Popis” (35Q/4.2€/yö), ja Aculista löytyy yksi vierasmaja, Hostal & Comedor Doña Magdalena. Molemmat ovat hyvin rustisia ja vaatimattomia mutta ajavat asiansa. Jos haluaa investoida enemmän rahaa, niin Aculin maatilamajoitukset Unicornio Azul ja Mil Amores ovat korkeatasoisia, ja niistä aukeaa todella uskomaton maisema. Itse tunsin paikallisen perheen Aculissa, joka majoitti meidät.

Mitä tehdä: Sille, joka haluaa sukeltaa syvälle sisälle Guatemalan sisällissotaan, tutustua perinteiseen maya- kulttuuriin, sekä patikoida upeissa maisemissa vuoristossa, on Ixil- kolmio unelmien täyttymys. Lähtiessä patikoimaan suosittelen olemaan yhteydessä Guías Ixiles- paikalliseen matkaoperaattoriin, en tosin mene takuuseen, että sieltä löytyisi englantia osaava opas. Tein heidän kanssaan unohtumattoman vaelluksen Nebajista La Ventosaan Huehuetenangossa vuonna 2016.  Muita kyliä, joissa voi vierailla, ovat esimerkiksi Cotzal ja Chajul.

Miten sinne pääsee: Nebajiin menee toisinaan jopa suora minibussi Cobanista, mutta koska en osaa sanoa, mihin aikaan se lähtee, kannattaa hypätä vaikka säännöllisemmin ajavaan Uspantanin minibussiin, ja jatkaa sieltä Nebajiin. Nebajista taas jatkaa mini- ja kanabusseja jatkuvasti Quicheen ja kauemmaksikin asti edullisin hinnoin, josta voi jatkaa vaikka Xelaan tai Atitlan- järvelle. Aculiin pääsee niinikään säännöllisesti pari quetzalia maksavalla minibussilla Nebajista, tai jalkapatikalla!

 

9. Atitlan- järvi – ehkäpä koko Guatemalan magia kiteytettynä yhteen paikkaan

Atitlan- järvi on varmasti kohde, jonka itse kukin sisällyttää Guatemalan matkaansa, ja syystä. Siellä voi nähdä sekä uniikin paratiisimaisen laguunin tulivuorien ympäröivänä, että monenkirjavaa alkuperäisväestöä. Myös ilmasto on mitä leppoisin – ympäri vuoden kahdenkymmenen asteen molemmin puolin.  Olen käynyt Atitlan- järvellä 7 kertaa, ja mielessäni on monenlaisia ajatuksia liittyen Atitlan- järveen, sekä positiivisia, että negatiivisia. Lue tästä kirjoituksestani miksi.  Valitsin kohteeksemme Santa Catarina Palopón ja San Juan La Lagunan edellisten vierailujeni perusteella, sillä niissä turismi nähdään pääasiassa positiivisena, ne ovat varsin autenttisia, mutta silti toivovat vastaanottavan enemmän vastuullisia turisteja. Molemmat ovat lisäksi turvallisia, kylät ovat järven kauneimpia, ja järvinäkymä on molemmista mieletön.

Vastuullisen turistin vinkit: Ikävä kyllä Atitlan- järvi ei ole se seesteinen paratiisi, mitä moni ajattelee. Ei ainakaan kaikille. Maan hinta järvellä on noussut pilviin, ja siitä suurin osa onkin ulkomaalaisten ja pääkaupunkilaisten omistuksessa. Monet ulkomaalaiset ovat omineet osia järvestä täysin itselleen – järvestä, joka oli alunperin täysin alkuperäisväestön asuttamaa. Vaikka turismi tuo myös rahaa, jää se harvalla ihmeteltäväksi, ja monet kylät elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Joissain kylissä, kuten San Pablossa, on ulkomaalaisesta todella negatiivinen kuva, ja ulkomaalaisten talot onkin aidattu sen vuoksi, että paikalliset sabotoivat niitä. Pienemmät kylät kärvisät itsemurhista. Hienot paikat saavat totisesti kärsiä hienouttaan. Turistina on kuitenkin jotakin tehtävissä. Atitlan- järvi on tunnettu teknobileistään ja huumeistaan – ole kiltti äläkä kannata tätä toimintaa. Sille on varmasti parempia paikkoja kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävien tzutujilien ja kaqchikelien keskellä. Yövy ehkä niissä vähemmän tunnetuissa kylissä, ja kannata osuuskuntia ostamalla heiltä palveluita ja matkamuistoja. Niitä on esimerkiksi San Juan pullollaan. katso esimerkiksi paikallisen osuuskunnan Rupalaj Kistalin– sivulle, mitä heillä on tarjolla! Kokeilin itse isäni kanssa kotimajoitusta, ja kävimme Cooperativa La Voz- kahviviljelmän retkellä. En takaa, että he osaisivat englantia. Santiagossa vahva suositus “Hostal Santiaguito”- hostellille, jota vetävät paikallisen tzutujil- koulun oppilaat, ja tuotot pysyvät taatusti paikallisilla.

Mitä siellä voi tehdä: Edellä mainittujen osakuntien retkien lisäksi suosittelen vaellusta Nariz del Indio- huipulle San Juanista. Ole varovainen, sillä Santa Claran puolella lymyilee “bandiitteja”, kun taas ainakin 2019 lopussa San Juan oli niistä ‘puhdas’. Aikaisemmin niitä on ollut myös San Juanin puolella, mutta kuulemma poliisivalvontaa on nyt tehostettu, ja joitakin rosvoja pidätetty. Älä kiipeä San Pedro- tulivuorelle – se on ensinnäkin äärimmäisen vaarallista ‘bandiittien’ vuoksi, jotka ryöstävät mahdollisesti väkivaltaisesti, mutta sieltä näkymä ei ole lähelläkään Nariz del Indion näkymää. San Juanista menee selkeä polku ylös, ja reitin voi tehdä hyvin ilman opasta. Patikointi turvallisesti onnistuu myös esimerkiksi Santa Cruzista Jaibalitoon ja edelleen Tzununaan. Myös Panajachelista voi patikoida turvallisesti Santa Catarinaan ja San Antonioon asti. Muualla kannattaa kysyä paikallisilta, onko reitti turvallinen, sillä Atitlan- järven ympäristö on surullisenkuuluisa aseellisista ryöstöistään.

Hotelli: Santa Catarinasta löytyi vain yksi rustinen yöpaikka, “Hospedaje Santa Catarina”, joka on koko Guatemalan tähän asti halvin majatalo – alle 4 euroa per henkilö yksityisestä huoneesta (30Q). San Juanissa vastuulliselle budjettimatkaajalle suosittelen paikallisomisteista simppeliä “Posada Maná”, jolla on kiva puutarha ja se on keskellä “kylää”, sekä korkeatasoista, mutta edullista Maya Chik- ekohostellia.  Olen yöpynyt itse molemmissa, hintaa tulee noin 10€/hlö/yö.

Miten sinne pääsee:  Järvellä kulkee toimiva lauttaliikenne, ja sinne suosituimmat ja turvallisimmat maareitit johtavat Panajacheliin (Interamericana- tieltä Los Encuentrosin ja Sololan kautta) ja San Pedroon (Interamericana- tieltä “Kilometro 142”- risteyksen kautta). Myös rannikolta voi tulla Santiago Atitlaniin kanabussilla, joka ajaa sinne suoraan Guatemala Citystä Escuintlan ja Cocalesin kautta.  Kanabusseilla sooloilu tuolla voi vaikuttaa ajoittain todella stressaavalta, ja bussia pitää vaihtaa usein kovalla kiireellä, jolloin ilman espanjaa voi joutua ongelmiin.

 

10. Acatenango tulivuoren huiputus – Kuin Mordorin juurella

Tämä on varmasti monen Guatemalan retken kohokohta – teltassa yöpyminen katsoen Fuego- tulivuoren purkautumista. Ja myönnän, että vaikka olen kiivennyt sinne kahdesti, kiipeäisin koska vain kolmannen kerran. Se tunne aamuyöllä, kun kiipeät Acatenangon huipulle säkkipimeässä Fuegon syöstessä laavaa sisuksistaan vierelläsi, on jotain käsittämättömän voimauttavaa. Tunnet olevasi Frodo viemässä sormusta Mordoriin.

Acatenangoon järjestää retkiä lukemattomia eri yrityksiä. Hinnat lähtevät 250 quetzalista, jotka toisissa paikoissa saattavat tuplaantua tai triplaantua. Joissain paikoissa on kiinteä perusleiri, jossa on teltat, makuualustat ja makuupussit valmiina, jolloin sinun ei tarvitse kuin nousta sinne itse oppaasi johdolla. Sinulle tarjotaan ehkä punaviiniä ja lättyjä. Toisissa paikoissa kannat itse kaiken ylös oppaan johdolla. Koska reitti on niin hyvin tallottu, on sinne myös helppo kiivetä ilman opasta. Antiguasta tulee ottaa ensin bussi “Parramos”, nimiseen paikkaan, josta jatketaan toisella bussilla Yepocapan suuntaan, jääden pois ennen La Soledad- kylää reitin alkupäässä, jossa kannattaa olla noin 11 aikaan aamulla ollakseen hyvissä ajoin ennen auringonlaskua leiriytymispaikalla. On otettava kuitenkin huomioon, että suurin osa leiriytymispaikoista, joista on suora näkymä Fuegolle, on viime vuosien aika privatisoitu, jolloin saattaa joutua neuvottelemaan eri yritysten kanssa siitä, mihin saisi telttansa laittaa – ja siitä saattaa joutua maksamaan. Minä olen kerran mennyt sinne opastetulla retkellä, jolloin kannoin kaikki tavarani, ja kerran menin ilman opasta omilla välineilläni. En ikävä kyllä osaa suositella erityisesti tiettyä yritystä.

 

Lyhyesti kanabusseista: 

Vaikka suosittelen käyttämään kanabusseja ja paikallisia minibusseja, otathan huomioon, että ne eivät ole täysin turvallisia. Onnettomuuksia tapahtuu todella usein, sekä joillain reiteillä aseellisia ryöstöjä, etenkin lähellä Guatemala Cityä, mutta myös Atitlan- järven alueella. Kanabussit voivat myös hajota tien päälle, ja matkalla voi tapahtua oikeastaan mitä vain. Ne kuitenkin tarjoavat katsauksen tavallisen guatemalalaisten arkeen, ja vaikka olen matkustanut niillä ristiin rastiin 1,5 vuotta Guatemalassa, ei minulle ole koskaan käynyt mitenkään, lukuunottamatta paria kertaa, kun bussi on hajonnut, jolloin jouduimme odottamaan toista bussia, johon siirryimme. Suosittelen esimerkiksi paikallista Neway Tours– yritystä suunnittelemaan matkat turisteille tarkoitetuilla kulkuneuvoilla joko kollektiivisesti tai yksityisesti. Tunnen sen omistajan, cobanilaisen Jorgen, hyvin, joka on todella vastuullinen ja vastaa ripeästi kaikkiin pyyntöihin espanjaksi ja englanniksi. Guatemala Cityssä suosittelen ehdottomasti Uberia enkä mitään muuta, ennen kuin on hyvä tuntuma kaupunkiin, ja silloinkin vain Transmetro- bussia. Matkat Guatemalan ja Antiguan välillä tulisi aina kulkea turisteille tarkoitetuilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi Neway Tours. Jos jollakin on kysymyksiä kanabussireiteistä, voi minulle laittaa viestiä, sillä niillä tuli rällättyä niin paljon vuosien 2016-2019 välillä, ette ne ovat piirtyneet ulkomuistiini paremmin kun mihinkään kirjoitetulle alustalle. Vaikka ne vaikuttavat aluksi kaoottisilta ja vailla systeemiä, on niillä oikeasti tarkka järjestelmä, joka on toiminut muuttumattomana vuodesta toiseen.

Muita kohteita 

Guatemalassa on niin paljon muitakin paikkoja nähtävänä ja koettavana! Tässä muutamia, joista olen kirjoittanut aiemmin blogiini tuomaan sinulle lisää inspiraatiota unohtumattomaan reissuusi.

• Xela ja sen ympäristö, Huehue ja sen ympäristö, Guatemala City
• Vaelluskohteita Guatemalassa: Chicabal, Cerro Quemado, Santo Tomás, Pacaya
• Huehuetenangon helmiä: Laguna Brava ja Todos Santos
• Ixil- kolmio
• El Paredón – ja asiaa vastuullisesta turismista

… Sekä muutama kohde, joista en koskaan kirjoittanut sanaakaan (ehkä parempi olla mainitsematta?)

• Laguna de Ayarza (Jutiapa)
• Laguna Magdalena (Sierra de los Cuchumatanes)
• Catarata la Igualdad (San Pablo, San Marcos)
• Tacaná- tulivuori
• Kylät Antiguan ympärillä
• … ja paikkoja, joista en voi kertoa 😉

Ai niin, unohdinko mainita Antiguan? Ehkä siitä on joku muu kirjoittanut 😉 Toivottavasti tästä kattauksesta on jollekin apua, ja uskallat pyrähtää tallatun reitin ulkopuolelle!